Aimo Mässbackalle entisöitiin nostalginen pappamopo
Pappa-Tunturi on nyt trendikkäämpi kuin ehkä koskaan
Vimpeli
Johanna Kataja
Terttu Mässbacka hankki itselleen vuonna 1975 uuden Tunturi-mopedin Paavolan pyöräliikkeestä. Vuodet vierivät ja rapisuttivat mopon kauas entisvuosien loistostaan. Kun Tertun miehen Aimon 70-vuotispäivä lähestyi, päättivät perheen pojat ja vävy, että vuonna 1985 käytöstä poistetun Pappa-Tunturin loisto on palautettava.
Viime syksynä aiheeseen vasta perehdyttiin, tämän vuoden puolella ryhdyttiin jo tositoimiin. Valmiiksi Pappa-Tunturi tuli huhtikuun lopulla juuri sopivasti ennen toukokuussa vietettyjä syntymäpäiviä.
Pappa-Tuntureiden kunnostus on Aimo Mässbackan ja hänen vävypoikansa Timo Pippolan mielestä tarttuva tauti, joka etenee vääjäämättömästi pidemmälle ja pidemmälle. Vaarana Pappa-Tuntureiden kanssa värkkäämisessä on se, että alkuperäisyyden tavoittelun nimissä halutaan tehdä yhä parempaa jälkeä. Tietoa löytyy kirjoista ja muilta alan harrastajilta, mutta mielessä on kuitenkin pidettävä se, ettei kaikki saatu tieto ei ole niin mustavalkoista kuin luulisi.
- Kun näitä mopoja aikoinaan tehtailla tehtiin, ei tehdaskaan tehnyt jokaista mopoa täsmälleen samoin. Esimerkiksi verhoilussa käytettiin sitä materiaalia, mitä oli kulloinkin tarjolla, Timo Pippola kertoo.
Pyörän kunnostukseen osallistuivat edellisten lisäksi Jaakko, Janne ja Tapio Mässbacka sekä Arsi Harju. Maalaukseen, kromaukseen ja sinkkaukseen apua haettiin kotitallia kauempaa.
- Rompepäiviä kierrettiin, soiteltiin ympäriinsä ja etsittiin osia kuulopuheiden perusteella. Hintaa ei ole tälle mopolle vielä laskettu, Aimo Mässbacka lisää.
Mikäli itselleen jostain kunnostetun Pappa-Tunturin löytää siitä saa Pippolan ja Mässbackan arvioiden mukaan pulittaa helpostikin 3 000 euroa.
Luotettava kulkupeli
Sitä mukaan, kun pappamopo on muuttunut yhä trendikkäämmäksi, on myös varaosia alkanut löytyä muuten kuin itse vääntämällä.
- Me tehtiin esimerkiksi pakoputki itse, nyt niitä kyllä jo löytyisi jostain valmiinakin. Valmiina saisi nykyään myös vaikkapa äänenvaimentimen tai roiskeläpän. Toisaalta, kun homma yleistyy, niin jotkut osat alkavat olla vähissä, Pippola huomauttaa.
Aimo Mässbackan käytössä oleva pappamopo on museoajoneuvo, mikä rajoittaa sen käytön 30 ajopäivään.
- Eipä sitä kyllä joka rapakkoon ja vesikeliin kyllä viitsi viedäkään, vaikka käyttöön se on tehtykin, Mässbacka kertoo.
Pappamopojen nostalgia on saanut ainakin Pippolan innostumaan asiasta niin paljon, että hänellä on työn alla jo toinen liki samanlainen pappamopo. Kunnostusta odottaa myös Sport-mallin Tunturi.
- Pappa-Tuntureita on helpompi löytää kuin Sport-mallisia Tuntureita. Siitä huolimatta Pappa-Tunturit ovat kuitenkin suositumpia ja arvostetumpiakin.
Pappa-Tunturi oli tallessa Aimo Mässbackan omassa tallissa, mutta sen saaminen tähän kuntoon vaati lukemattomia työtunteja.
Faktaa Pappa-Tunturista
- Tunturi-mopediin ihastuneet kuluttajat ottivat Pappa-Tunturi-nimityksen käyttöön jo ennen kuin mainosmiehet asian oivalsivat.
- Ensimmäiset Tunturi-moottoripyörät valmistuivat vuonna 1951, mutta varsinaiseen kultasuoneen Tunturipyörä iski mopedeillaan. Mopedit korvasivatkin tuotantolinjoilla moottoripyörät jo vuonna 1956.
- Pappa-Tunturista tuli Suomen suosituin mopedi, koska se oli luja ja luotettava, ja koska Tunturi huolto- ja kauppiasverkko oli huolella rakennettu.
- Suomessa toimii tälläkin hetkellä lukuisia pappamopokerhoja, joista ehkä tunnetuin on Halavatun Papat, joka on tuotteistanut Pappa-Tunturit elämyspalveluyritykseksi.